Arvostelun sietämätön keveys

 Pari päivää sitten vedin herneet nenääni Me Naiset -lehden säälikalja-testistä.  Jo sen otsikko oli "Voiko alkoholiton olut olla hyvää? Testissä 7 olutta". Työryhmän kommentit olivat  "Jotenki ...pahaa",  "Makea. Röyhtäyttää hulluna." "Ei ole hyvä".  Siis täh? Mitä kommentteja tuollaiset ovat? Pitäisikö lukijan tehdä joku ostopäätös kyseisten "asiantuntijalausuntojen" perusteella? Miltä tuntuu tuotteen valmistajasta tai maahantuojasta?  Kyseiset tuotteet on kuitenkin kehitetty ja valmistettu kaikkea muuta kuin kieliposkessa.

Varmasti kyseessä oli toimituksessa tehty, "hassunhauska" kesätesti. Saadaan klikkejä ja lukijat tykkää. Vai tykkääkö?  Jäin pohtimaan miksi nuttarani alkoi kiristää.

Olen arvioinut erilaisia ruokaan liittyviä asioita työkseni yli 30 vuotta.  Urani alussa tein kaupan keskusliikkeen palveluksessa ruokamarkkinointia ja valikoimatyötä S-ryhmän eri ketjuille. Kokeilukeittiössä tehtyjen aistinvaraisten arvioiden ja käyttökokeilujen perusteella osto-osastolla päätettiin mitkä tuotteet lopulta pääsivät valikoimaan ja päätyivät kaupan hyllylle. Kerran viikossa kokoontuneen 30 hengen maistoryhmän makuaistia myös testattiin ja koulittiin säännöllisesti perusmakujen tunnistamisella. Nuo "Blondin oppivuodet" opettivat minut suhtautumaan arviointiin vakavasti. Se ei ole mitään läpällä tehtävää työtä. Pahimmissa tapauksissa liian heppoisin eväin annetut tuomiot voivat viedä joltakulta leivän suusta ja pahimmassa tapauksessa elinkeinon.

Onko minun totuuteni absoluuttinen totuus?

Nykyisenä digiaikana kuka tahansa voi olla ravintola- tai viinikriitikko.  Demokratiaan kuuluu, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sananvapaus ainakin toistaiseksi kuuluu perusoikeuksiimme. Mutta jonkunlaista vastuuta laukomisistaan pitäisi tuntea. Varsinkin, jos takana on iso media, jossa julkaistulla subjektiivisella mielipiteellä on kohtuuttomankin paljon painoarvoa. Jos leikkii jumalaa, tulisi ainakin olla oikeudenmukainen sellainen. Kriittinen saa ja pitää olla, kunhan perustelee näkemyksensä ja antaa asialle myös parannusehdotuksen.

Jos vaikkapa viinistä sanoo, että se kelpaa ainoastaan maahan kaadettavaksi, pitää myös perustella MIKSI? Mikä tuotteessa mättää? Onko siinä valmistus- tai korkkivika?  Onko viini epäbalanssissa? "Mä en tykkää"  tai "Pahaa" on yhden ihmisen mutu-mielipide, joka ei palvele ketään.

Eräs viinikriitikko arvioi kuohuviinin pelkän pakkauksen  ja taustatietojen perustella somessa juomakelvottomaksi.  Siinä kun oli peräti 20 grammaa sokeria litralla ja pullo oli hänestä "söpöilevä" ja "neitimäinen".  Aika epäammattimaista, sillä oikea pro maistaa ensin ja tuomitsee vasta sitten. Kyse oli kuitenkin yhdestä Alkon myydyimmistä kuohuviineistä.

Gloriassa työskennellessäni sain kriittisimmiltä mielipiteensä ilmaisijoilta pyyhkeitä siitä, että olen arvioinneissani hampaaton.  Kyse ei kuitenkaan ollut omista mielipiteistäni, vaan lehden linjasta. Riitta Lindegrenin johdolla "Gloriassa kuljettiin kadun aurinkoista puolta".  Hänen mielestään elämässä oli paljon asioita, joita saattoi hehkuttaa lyttäämisen asemesta. Miksi käyttää kalliita palstamillimetrejä sellaiseen? Linja ei kuitenkaan tarkoittanut kritiikittömyyttä. Huonot asiat, tuotteet tai palvelut vain vaiettiin kuoliaaksi. Sekin on tapa arvottaa asioita. Yritän noudattaa edelleenkin Riitan oppeja. Jos suosittelen, seison myös sanojeni takana. Olen kokeillut, haistanut, maistanut ja hyväksi havainnut. Mutta kyse on luonnollisesti vain minun mielipiteestäni. Eikä se todellakaan ole absoluuttinen totuus.

Syö, juo ja arvostele

Olen kolmen vuoden aikana käynyt arvioimassa ravintoloita kansainvälisessä tuomaristossa niin Virossa kuin Latviassa. Se on rankkaa puuhaa, sillä evaluoitavia asioita on noin 60 kohdan verran. Parityöskentely eli toisen lautaselta norkkiminen, on mahdollistanut 6-14 eri annoksen maistamisen kussakin ravintolassa ja kokemuksesta on voinut keskustella toisen ammattisyöjän kanssa. Makuasiat ovat makuasioita, mutta ammattitaitoa tarvitaan silloin, kun arviot koskevat vaikkapa teknistä toteutusta. Silloin pitää olla jonkinlainen käsitys mm. ruoanvalmistuksen perusasioista. Jos kritisoit, osaat myös kertoa mitä ja miten lopputulosta pitäisi parantaa. Kaipaako ruoka suolaa, sokeria vai happoa? Olisko ripaus kanelia tai maustepippuria antanut ruokaan mukavan twistin? Onko lautasen 40 nostoa tarpeellisia, sillä yksinkertaistetumpi versio olisi paitsi kustannustehokkaampi ja hygieenisempi, mutta ehkä myös tyylikkäämpi vaihtoehto. Kykenet arviointiin vain, jos itsekin osaat kokata ja ymmärrät ruoanvalmistuksen lainalaisuudet. Pelkkä neljä kertaa päivässä syöminen ei tee vielä kenestäkään valtakunnan ruokakriitikkoa. 

Olen someaddikti ja kamera on minunkin kädessäni koko ajan. Kuvaan siis ravintoloissakin paljon ja teen ottamistani kuvista usein muistiinpanoikseni kollaaseja. Yksi kuva kun kertoo minulle enemmän kuin tuhat harakanvapaista sanaa. Ihan jokaisesta ravintolasta on mahdollisuus tehdä kahdenlaisia koosteita. Niitä,  joihin nostetaan framille kaikki virheet ja epäkohdat, sekä niitä, jossa näytetään vain ne herkkupalat. Totuus yleensä löytyy siitä välimaastosta. Riippuu siitä, mitä arvioija haluaa painottaa. Ravintola-arvosteluja kirjoittaessani mietin, mikä on ASIAKKAAN kannalta tärkeää. Onko lautasen lämpötila tärkein asia kokonaisuutta arvioitaessa? Kannattaako siitä kahden asteen poikkeamasta mainita?  Onko pelkkien virheiden esiin nostaminen vain oman ammatillisen hännän nostamista? 

Toisaalta ravintolan tason arvioiminen loistokkaaksi avajaisten hodaritarjoilun perusteella on vähintään yhtä naurettavaa. Monelle "kriitikolle" kun tuntuu olevan tärkeintä päästä kaverikuvaan huippukokin kanssa.  Ja saada kutsu seuraavan trendiraflan avajaisiin.

Hyvä arviointi tai evaluointi perustuu molemminpuolisen ammattitaidon kunnioitukseen. Yksikään ravintoloitsija, kokki tai viinintekijä ei loukkaannu perustellusta kritiikistä, vaan yrittää parantaa havaitun epäkohdan tai ehkä vasta kiinnittää asiaan edes huomiota. Myös kehut lämmittävät enemmän, jos ne perustelee! Mikä teki ruoasta elämyksen? Miksi kastike maistui taivaalliselta? Miksi ruoka oli niin hyvää, että itku tuli onnesta? Totaalinen murska-arvio on usein vain henkilökohtainen egotrippi, mutta se voi viedä toiselta elinkeinon. Minä en ainakaan halua sitä omalletunnolleni.