Siideritaivaassa Englannin Herefordissa

Siiderijuhlat Broom Farmilla. Siidereiden maisteleminen ei ole ryppyotsaista touhua eikä niitä syljetä. Iloisissa juhlissa olivat mukana Mike Johnson, omenaviljelijä ja siiderintekijä, Phil Long, siidrintekijä, HenryHewitt ja John Edwards, edellisten assistentteja, sekä Miken sisko Hilary Draper, kuuluisan siiderikakun tekijä. Mukana hengaili myös siiderikoira Fizzy.

Blondi piipahti kuvausryhmän kanssa siideritaivaassa eli Länsi-Englannissa, Herefordshiren kreivikunnassa.

Hereford kuulostaa tutulta paikannimeltä, vaikka kyseessä on 50 000 asukkaan pikkukaupunki Länsi-Englannissa. Lehmä, syttyy lamppu Blondin aivoissa. Hereford onkin maailman ja Suomen yleisin lihakarjarotu.

Maailman siideripääkaupunki

Punaruskeiden lehmien lisäksi Hereford on kuuluisa omenatarhoistaan ja siideristään, mansikoistaan ja musta-valkoisista kylistään.

Matkaa Lontoosta Herefordshireen kertyy noin 220 kilometriä, mikä tarkoittaa autolla noin kolmen tunnin ajoa.

Kreivikuntaan saavuttaessa maisemat ovat rehevän kauniita, juuri sellaisia kuin Miss Marple- tai Mennyt maailma -tyyppiset englantilaiset laatusarjat ovat eteemme maalanneet. Niittyjä valtavine tammineen, omenatarhoja ja humalaviljelmiä, kauniisti hoidettuja taloja puutarhoineen, teiden ylle kaartuvia puita.

Walesin kukkulat, Black Mountains, siintävät horisontissa, sillä matkaa Walesin rajalle on vain viitisenkymmentä kilometriä. Hereford on Englannin vanhin kaupunki, jolla on virallinen kaupunkistatus.

Kaupungin nimi tarkoittaa vanhalla kielellä paikkaa, josta sotilasosasto voi ylittää joen.

– Herefordissa on vieläkin luvallista ottaa walesilainen hengiltä, mutta vain jos sen tekee Herefordin katedraalin pihalla heti sunnuntain kirkonmenojen jälkeen, isäntämme, Bulmersin viestintäpäällikkö Harry Turner nauraa.

1070-luvulla rakennetun Herefordin katedraalin vetonaula on Mappa Mundi, 1300-luvulla vellumille eli yhdelle kokonaiselle vasikannahalle maalattu maailmankartta. Se on yksi maailman vanhimmista säilyneistä kartoista.

Herefordia pidetään maailman siiderin pääkaupunkina, sanokoon normandialaiset sitten mitä tahansa. Täällä sijaitsee Bulmers, maailman suurin siideritehdas. Yrityksen perusti vuonna 1887 Percy Bulmer. Hänen pastori-isänsä Charles ei päästänyt sairaalloista poikaa opintielle, mutta tuki nuoren miehen yrityshanketta rahallisesti. Äidiltään poika sai kuitenkin arvokkaimman bisnesneuvonsa:

– Jos kerran haluat yrittäjäksi, muista että ruoka ja juoma pysyvät aina muodissa.

Bisnes kasvoi ja Fred-velikin tuli vuotta myöhemmin yrityksen leipiin. Ensitöikseen veljekset kehittivät hallittavan siiderihiivan, joka oli suurimittaisen tuotannon ja viennin edellytys. Samaa hiivaa käytetään Bulmersilla yhä edelleen. Bulmersin osuus Englannin siiderituotannosta on 65 prosenttia, ja tehtaan ykkösmerkki Strongbow on maailman myydyinsiideri. Täältä Plough Lanelta lähtevät maailmalle myös tunnetut Scrumpy Jack- ja Woodpecker -siiderit.

Bulmers sijaitsee vain vartin kävelymatkan päässä kaupungin keskusaukiolta. Yksityisiä kävijöitä yritys ei ota vastaan, mutta ryhmä voi tilata kiertokäynnin.

Laajaa tehdasaluetta hallitsee Planeetta eli 12 jättikokoista terästankkia, jotka ovat saaneet nimensä Apollo XII-avaruusohjelman mukaan. Niistä vaikuttavin on 7, 2 miljoonaa litraa siideriäuumeniinsa kätkevä Strongbow, joka pääsi heti valmistuttuaan 1975 Guinnesin ennätysten kirjaan. Varastorakennus on neljän jalkapallokentän kokoinen.

Vierailu siiderimuseossa

Tehtaan kyljessä on maailman ainoa siiderimuseo, Hereford Cider Museum. Museo on avoinna huhtikuusta lokakuun loppuun, mutta saattaa vierailu järjestyä talvellakin, jos sopii tulostaan etukäteen.

Viehättävästi ja mielenkiintoisesti museossa esitellään perinteistä siiderintekoa sekä maatila- että teollisessa mittakaavassa.

– Meidän varmaankin tulisi kiittää 1066 tapahtunutta normannivalloitusta siideristämme. Vaikka keltit palvoivat omenaa pyhänä hedelmänä ja osasivat valmistaa jonkinlaista siideriä, normannit kuitenkin toivat siiderinvalmistuksen tieto-taidon englantilaisiin luostareihin ja omenatarhoille, Harry Turner valottaa historiaa.

Maatyöläisten juoma on taas muodissa. Mm. The Guardian -lehti on julistanut siiderin olevan uusi Chardonnay.

Siideritiellä

Hereford on tiivis kaupunki, jossa riittää nähtävää pariksi päiväksi. Alueen turistitoimisto suosittelee lähialueeseen tutustumista pyöräillen. Tarjolla on kaksi hyvin merkittyä siiderireittiä: 32 kilomertiä pitkä Ledbury Cycle Route ja 30 kilometriä Pembridge Cycle Route.

Cider Route –kyltein merkityt reitit vievät matkailijan kyläteille Englannin hienoimmille siiderialuille. Kaksikorvainen siiderituoppi osoittaa paikat, jossa voi vierailla maistiaisilla ja ostoksilla pientuottajien kellareissa. Monilla tiloilla valmistetaan ja myydään myös muita tuotteita, kuten hilloja ja säilykkeitä.

Vierailemme reitin varrella Broom Farmilla. Se sijaitsee Peterstowssa lähellä Ross-on-Wyeta. Maatila on ollut Johnsonin perheen koti jo yli 70 vuotta.

Mike Johnson ja hänen perheensä kasvattavat omenoita Bulmersille ja valmistavat tilalla omia, palkittuja omena- ja päärynäsiidereitään. Sen lisäksi he pyörittävät Bed&Breakfast -majataloa sekä pientä kodikasta ravintolaa. Paikka on kuuluisa myös erilaista musiikkitapahtumistaan, mm. syyskuussa pidettävästä siiderifestivaalistaan.

– Tilalla on 10 000 omenapuuta, joista 8000 tuottaa hedelmiä Bulmersin tarpeisiin, Mike Johnson kertoo. Siideritehdas on elintärkeä tekijä alueen maatalouden kannattavuudelle ja tulevaisuudelle. Viljelysopimukset ovat pitkiä, keskimäärin 25 vuoden pituisia.

Maistelemme tilan siidereitä kellarissa, jossa Miken yhtiökumppani  siiderintekijä Phil Long laskee meille juomaa suoraan tynnyreistä.

Lasissamme on aivan erilaista juomaa kuin se mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Maistamamme siiderit, kuplilla ja ilman, ovat rutikuiva ja maistuvat aidosti omenalta.

Mike ja Phil esittelevät tuotantolaitoksensa, joka on kuin hiekanjyvä Bulmersiin verrattuna. Valmistetaan siideriä sitten perinteisesti tai teollisesti, prosessi on pääsääntöisesti sama. Perinteinen siideri valmistetaan antamalla omenamehun käydä villihiivojen kanssa. Paikalliset kutsuvat vahvaa ja raikasta siideriä nimellä Scrumpy.

Siiderin valmistuksessa omenat ensin murskataan ja puristetaan mehuksi. Pientiloilla omenamurska ladotaan kerroksittain levyiksi puristimeen, ja saatua omenakakkua kutsutaan nimellä cheese eli juusto. Samalla tavallahan juustomassaakin puristetaan kuivaksi.

Saatu tuoremehu pannaan käymisastioihin ja siihen lisätään siiderihiivaa ja säilyvyyden vuosi rikkidioksidia. Ja sitten omenamehu saa käydä pulputtaa. Käymisaika on noin kolme viikkoa. Sen jälkeen siideriä kypsytetään muutama viikko. Perinteinen tynnyrisiideri on tässä vaiheessa valmista.

Jos juomasta on määrä tulla luonnollisesti kuplivaa, tässä lisätään vielä vähän hiivaa. Perinteistä siideriä saa siis kuplilla ja ilman, stillinä. Moderni tynnyrisiideri vielä suodatetaan ja pastöroidaan.

– Perinteisiä siidereitä kypsytetään yhä tammitynnyreissä. Mutta juoma on niissä niin vähän aikaa, tammen maku ei juurikaan ehdi siideriin tarttua, Phil Long kertoo.

Rumat ja kauniit omenat

Olemme jo tässä vaiheessa kulkeneet kymmenien omena- ja hedelmätarhojen ohi. Monet siiderireitin tilat järjestävät opastettuja kiertokävelyitä tarhoilleen. Alueen ilmasto on ihanteellinen hedelmäpuille, sillä talvet ovat ovat leutoja ja kesät kostean lämpimiä. Omenapuut muistuttavat täällä joulukuusia, ne ovat pensasmaisia, pari metriä korkeita ja leveitä.

Omenasesonki ajoittuu pääsääntöisesti syys-joulukuuhun. Britannian syksyisestä omenasadosta kuluu siideriin lähes puolet.

Ajamme omenatarhalle, jossa kasvaa kauniin punaisia Katie-omenoita. Se on varhaislajike ja siideriomenoista poiketen Katie on oikea kaunotar. Siideriin käytettävät bittersweet-lajikkeet ovat nimittäin kovia ja happamia, rupisen rumiakin. Viljeltäviä lajikkeita on noin 350, muttayleisimmät ovat Michelin ja Dabinett.

Pensasmaisista puista hedelmät ovat helppo korjata koneellisesti. Korjuukone kietoo käsivartensa puun ympärille ja ravistaa omenat puusta. Sen jälkeen puhalluskone puhaltaa omenat paineella puiden juurilta käytävien keskelle ja korjuukone lakaisee ne siitä lavalle.

Yksin Bulmers tarvitsee käyttöönsä 90 000 tonnia omenoita vuodessa.

– Siis shakeri, hiustenkuivaaja ja pölynimuri, Harry Turner kuvailee korjuukoneita. Täydet lavat viedään keräyspaikoille, josta niiden matka kohti Bulmersin myllyä siideriksi alkaa.

Linnanherran tiluksilla

Omenatarhalta palatessamme ihailemme niittynäkymää valtavine tammineen ja taustalla häämöttävine linnoineen. Maisema on silmiä hivelevä.

– Se on Cotterell's Garnons Estate, joka on kooltaan 1200 hehtaaria, isäntämme kertoo. Näilläkin mailla kasvatetaan pääsääntöisesti hedelmäpuita siiderituotantoa varten.

– Linna on alueen kulttuuriperintökohteita. Sen isäntä on Harry Cotterell, joka taitaa omistaa myös puolet koko Herefordista. Ja vielä sen paremman puolen.

Käännymme linnaan johtavalle tielle portinvartijan majan vierestä. Talo on pieni, peribrittiläinen rakennus viehättävine puutarhoineen.

Englantilaiset rakastavat puutarhanhoitoa, se ei todellakaan ole myytti. Sen sijaan portinvartija on mennyttä maailmaa, talo on vuokralla.

Harry Cotterell tervehtii iloisesti ja esittelee meille linnan pihapiiriä ja holvikäytäviä.

– Tuotamme pääsääntöisesti omenoita ja päärynöitä, mutta harjoitamme myös metsätaloutta. Metsissämme voi sienestää ja metsästää. Ja on täällä pieni ampumaratakin, jos haluatte kokeilla osumistarkkuuttanne.

Tällä käynnillä meille taitaa riittää kameranlaukaisijan painaminen.

Pari tuntia myöhemmin Cotterell saapuu vielä hyvästelemään meidät ison moottoripyörän selästä.Herefordshiren maantie on kuuma, kun innokkaana motoristina tunnettu linnanherra katoaa horisonttiin.

Mustaa ja valkoista

Kuuluisat musta-valkoiset kylät ovat vielä näkemättä. Vilkkaimmat kylät ovat Leominster ja Kington, jotka sijaitsevat Pembridge -siiderireitin varrella. Me poikkeamme hiukan reitiltä ja suuntaamme Weoblen kylään, jossa on kuvauksellinen keskittymä näitä keskiaikaisia puurakennuksia. Musta-valkoiset talot ovat rakennettu tammesta. Mustaa ovat talojen tukirakenteet ja näkyvät puuosat. Valkoista taas kipsilevyillä tai tiilimuurauksella tehdyt vuoraukset, jotka on sitten kalkittu valkoiseksi. Näissä kylissä on mukava poiketa pubissa tai nauttia vaikkapa kello viiden tee. Teehuoneiden listalla on iltapäivällä Cream tea skonsseineen ja hilloineen.

Kun saapuu yö

Päivän pyöräilyn jälkeen sänky vetää matkalaista kummasti puoleensa.Hotelli ei ole ainoa vaihtoehtoyöpymiselle. Siiderireitin varrella olevilla maatiloilla ja kylissä on viehättäviä peti ja puuro–majoitusta tarjoavia paikkoja, samoin talon vuokraaminen viikoksi alueelta on mahdollista. Yö Bed & Bereakfast -paikassa maksaa keskimäärin 30 puntaa kun hotelliyö vaihtelee 100 punnan molemmin puolin. Useamman makuhuoneen talon voi vuokrata viikoksi 1000 punnan molemmin puolin.

Lisätietoja:

Bulmers: www.bulmers.com

Broom Farm -siideritila: www.rosscider.com, www.broomefarmhouse.co.uk

Siiderimuseo: www.cidermuseum.co.uk

Herefordin turistitoimisto: www.visitherefordshire.co.uk

Herefordin katedrali: www.herefordcathedral.org

Näin nautit siideristä

* Juo siideriä! Tilaa alueen siidereitä pubeissa ja ravintoloissa.

* Syö siideriä! Valitse ruokalistoilta ruokia, joiden valmistuksessa on käytetty siideriä.

* Tutustu siiderin valmistukseen - monet tuottajat ottavat vastaan vierailijoita.

* Tutustu siiderin historiaan ja sen valmistuksen perinteeseen. Herefordin siiderimuseo on hyvä paikka aloittaa aiheen opiskelu.

* Tule asiantuntijaksi - maistele alueen eri tuottajien erilaisia omena- ja päärynäsiidereitä.

* Ota makumuistot mukaasi ja osta eri siiderilaatuja tuliaisiksi ja ystävien kanssa kotona kokeiltaviksi.

* Kysele ja keskustele: alueella järjestetään monia tilaisuuksia,joihin on mahdollisuus osallistua ja tavata tuottajia. Voit jopa valmistaa oman siiderisi.

* Nauti alueen kauniista maisemista: joko kävellen tai pyörän selässä. Reitit ovat merkitty Cider Route -tunnuksin

Tiloilla on myös ravintoloita, jotka tarjoavat maukasta lähiruokaa. Ja tietysti matkana varrella pitää ainakin kerran syödä Herefordin karjasta valmistetttuja pihvejä tai muita liharuokia tiloilla tai paikallisissa pubeissa. Liha on todella maukasta ja mureaa. Hyvällä tuurilla kaupantekijäisiksi saa vielä esitelmän lihan eri leikkaustavoista, riiputusajoista sekä pihvien parhaista kypsyysasteista. Muhkea palkintosonni.Punaruskea, valkoläiskäinen Hereford on maailman yleisin karjarotu, joka viihtyy erinomaisesti luonnonlaitumilla. Lempeäluonteinen palkintosonni Haven Wizzard on 8-vuotias ja painaa noin 1300-1400 kiloa. 1300 saavutetun kilon jälkeen vaaka ei ole suostunut sonnin painoa tarkasti ilmoittamaan.