Jouluruokien jälkipyykki

Olipa ihana jouluaatto. Hyvä, lämmin, hellä oli meillä mieli jokaisen. Vuoden tärkein ateria, eli aaton joulusafkat on nyt nautittu, joten on jälkipyykin aika. Mikä onnistui, minkä teen ensi vuonna toisin? Yhtä asiaa en ole oppinut puoleen vuosisataan. Ja tuskin koskaan opinkaan. Ähky siitä jouluherkuttelusta seuraa aina!

On joulurauhan julistuksen aika!

Tänä vuonna pienessä perheessäni nautittiin perinteisin jouluateria vuosikymmeneen. Olen vuosia ollut sitä mieltä, että syön mieluimmin jouluna herkkuja kuin perinneruokia. Pöydässäni on ollut niin äyriäisiä, ankkaa kuin kalkkunaakin. Mutta tämä vuosi teki poikkeuksen. Mentiin ihan retrokaavalla. Vähän vahingossa, sillä sain lahjaksi joulukinkun.

Joulukinkku on parasta vasta uunista tulleena! 

Yhdeksään vuoteen en ole paistanut kinkkua, mutta nyt pistin pienen, luuttoman juhlakinkun uuniin. Mutta vasta aattoaamuna. Sain sen pois uunista juuri ennen joulurauhan julistusta, kun elektroninen paistomittari hälytti 77 asteessa. Sika sai myös sinappihunnun ja seesaminsiemenkuorrutuksen.  Ja poikani mielestä lämmin, juuri uunista tullut kinkku olikin  "ihan h****tin hyvää!" ja kyllä hän sitä miehekkäästi illan aikana tuhosikin.  Ja samalla kului puoli purkkia mammalle lahjaksi tehtyä joulusinappia. Saa lahjoa äityliä sinapilla toistekin. Vink, vink.

Meillä ei ole varsinaisesti yhtä jouluateriaa, vaan syömme sen pitkin aattopäivää. Antipastit joulurauhaa julistettaessa, alkuruoka siinä kolmen maissa iltapäivällä, lämmin ruoka iltakuudelta ja jälkkäri lahjojen jaon jälkeen siinä yhdeksän maissa.

Piparjuurituorejuusto  ja graavilohi on uskomattoman hyvä makupari!

Aloitamme joulunvieton perinteisesti samppanjalla, hanhenmaksacrostineilla ja graavilohella päällystetyillä cocktailpiirakoilla. (Kyllä, ihan itse paistoin kaupan pakastepiiraista.) Piiraille on lohen alle sipaistu piparjuurituorejuustoa. Tämän makuparin löysin parikymmentä vuotta sitten ja aion pitää kiinni siitä tulevinakin jouluina.  
Joulurauha ja Jessen synttärit vaatii sen samppanjan. Ja hanhenmaksan, olkoonkin sitten epäeettistä.

Hanhenmaksa on paheeni.  Seurakseen se sai viikunahilloa.

Arvoin pitkään, teenkö joululaatikot vai mennäänkö jouluateria uunijuureksilla. Meitä kun oli pöydässä tässä vaiheessa vain kaksi ruokailijaa. Päädyin ostamaan valmiit laatikot, jotka sitten tuunasin kuitenkin oman makuisiksi. Perunalaatikko sai makua kanelista, kermasta ja voista, porkkanalaatikkoon ripsahti kardemummaa, kermaa ja se kuorrutettiin seesaminsiemenillä. Lanttulaatikko taas sai lisämakeutta muscavadosiirapista, tuoreesta inkivääristä ja kuorrutuksen hasselpähkinärouheesta.

Kun jouduin näin paljon muiden äitien tekemää valmisruokaa tuunaamaan, ensi vuonna teen laatikot valmiista kasvissoseista. Ne  kun syntyvät ihan samalla vaivalla.

Tuunasin valmiit laatikot jouluisilla mausteilla. 

Lämpimäksi lisäkkeeksi olin tehnyt edellisenä päivänä haudutettua punakaalia, jonka olin maustanut omenalla, kuivatuilla karpaloilla ja piparkakkumausteella. Kärjen kaali sai balsamicosta ja muscavadosiirapista. Toimi erinomaisesti kinkun lämpimänä kasvislisäkkeenä.

Haudutettu punakaali svengaa hyvin kinkun ja laatikoiden kanssa. 

Rosollin asemesta meillä oli marinoituja punajuuria. Pistin kypsät punajuurilohkot edellisenä päivänä vinegrettekastikkeeseen, jossa oli öljyä, balsamicoa, yrttejä (rosmariinia ja timjamia), suolaa, pippuria ja karkeaa dijoninsinappia. Tarjolle laittaessani heitin joukkoon muutaman rucolanlehden ja murentelin päälle sinihomejuustoa. Ja paljastus, ostin punajuuret (3 kpl) valmiiksi keitettyinä. Ei tarvinnut säätää edes niiden keittämisen kanssa!

Marinoidut punajuuret ja sinihomejuusto oli meidän rosollimme.

Alkuruoaksi poikani paistoi perunablinejä, jotka nautimme mädin, punasipulin, smetanan ja sienisalaatin kanssa. Taikinan olin tehnyt aattoaamuna pakasteperunasoseesta. Se yhtälö toimi,  on todettu aikaisimpinakin vuosina. Blinit olivat niin hyviä, että junnu paistoi niitä uudelleen puoliltaöin tyttöystävälleenkin.

Lisäkkeet odottivat pöydässä pannulta tulevia perunablinejä.

Jälkkäriksi nautimme mutakakkua tuoreiden marjojen (vadelma, mustikka, herukka) ja pistaasijäätelön kanssa. Eipä se viimeinen, makea pala sen helpommin synny. Mutakakkukin kun oli valmispakaste!

Mutakakkua ja tuoreita marjoja. Jälkkäri viidessä minuutissa. 

Vaikka ruokaihminen olenkin henkeen ja vereen, jouluna on niin paljon väsäämistä ja vääntämistä, että jossakin kohtaa voi oikaista mutkat. Ja ihan hyvällä omallatunnolla. Ruoka on kallista, siksi pyrin tekemään jouluruokiakin vain sen verran, että niitä ei tarvitse biojätteeseen ensi viikolla heitellä. Viikkotolkulla kun en suostu samoja ruokia syömään. Eikä ne muuten jääkapissa hillotessa ainakaan parane! 

Jouluyön meditointiviini löytyi viinikaapin kätköistä.